Alkoi tutustuminen uusiin tuotteisiin ostosreissujen yhteydessä ja pettymys ei riittänyt kuvaamaan sitä tunnetta joka tuotteiden maistelusta jäi päällimmäisenä mieleen. "Eikö meitä oteta tosissaan?", "Enkö herkuttele enää koskaan?", tällaisia ajatuksia pyöritelleenä Hanna päätti että asiathan eivät voi näin olla ja ryhtyi tuumasta toimeen. Gluteeniton leivonta oli Hannalle melko vierasta, mutta taitavana leipurina oppi niksit nopeasti. 

Itsetehdyt tuotteet rupesivat maistumaan omassa suussa erinomaisilta ja Hanna palasi halusta kuulla myös muiden gluteenitonta ruokavaliota noudattavien mielipiteen. Lähiseudulla järjestetyt markkinat tarjosivat oivallisen tilaisuuden tähän tarkoitukseen. Ei muuta kuin uuni kuumaksi ja kädet taikinaan -"Tulikohan näitä vähän liikaa...", Hanna pohti leipomisurakan päätyttyä..

Intohimona leipominen

Auto täynnä leipomuksia suunnattiin kohti markkinoita ja aamusta alkaen mielenkiinto uutuuksia kohtaan oli suurta.

Ei ehtinyt ensimmäinen markkinapäivä edes puoleen väliin, kun kaikki leipomukset oli myyty. Nopeasti kotiin, uuni taas kuumaksi ja ei muuta kuin leipomaan. Myös toisena markkinapäivänä herkut loppuivat ennen aikojaan ja leipuri oli vähintäänkin hämmentynyt leipomustensa saamasta suuresta suosiosta. Erityisesti mieltä lämmitti ihmiset jotka tulivat useamman kerran kahden markkinapäivän aikana hakemaan herkkuja. Useiden markkina- ja myyjäistapahtumien jälkeen oli selvää että tällaisille tuotteille on kysyntää ja niin kypsyi päätös oman leipomon perustamisesta.